perjantai 19. toukokuuta 2017

24. Raskausviikko: Kontrolliultrassa

Tänään koitti odotettu kontrolliultra. Niin kuin täällä aikaisemmin mainitsinkin, oli beben toinen munuaisallas rakenneultrassa hieman laajentunut jonka vuoksi meille varattiin kontrollikäynti. Aamukahvit tuli siis keiteltyä hieman jännittyneissä tunnelmissa. Kuten te näitä raskauskuulumishöpinöitä lueskelevat tiedätte, ei ultrat oikein ole ollut meidän pala kakkua.



Ensitöikseen lääkäri tarkisti kohdunkaulan tilanteen. Jo muutaman viikon ajan on tullut kärsittyä hieman ikävistä supisteluista mutta kohdunsuu on onneksi pysynyt vielä kiinni. Sitä nyt hieman seuraillaan ja toivotaan että tilanne ei siitä muuksi muutu. Ajatus pakkovuodelevosta ei kyllä yhtään houkuttaisi.

Sitten siirryttiin minin tutkiskeluun. Ensimmäisenä näyttöön lävähti hyvinkin selvä kuva toisen jalkovälistä ja näin kouluttamatonkin silmä kyllä näki mitä siellä vilkkui (tai tarkemmin ei vilkkunut). Tyttölupaushan siinä vahvistui entisestään kun pieni niin antoisasti meille vilautteli. Seuraavaksi tutkittiin läpi nämä koko ultraamisen syyt eli munuaisaltaat. Kaikki näytti onneksi olevan hyvin joten hyvin nopeasti pääsin pakkaamaan rojuni ja suuntaamaan kotia kohti. Eli tulipas sekin koettua. Ensimmäinen ultra jossa ei löydetty mitään huomautettavaa ja josta sai poistua oikeasti hyvillä mielin. Lisää näitä kiitos!

Tätä postausta kirjoittaessani vetää pikkusankari mahassani ihan omaa ralliaan. Näihin aikoihin se joka iltainen jumppatuokio yleensä alkaa, kun taapero on ollut jo yli tunnin höyhensaarilla ja itse istun tukevasti sohvannurkassa. Ultran mukaan mini painaa jo huimat 700g, sellaisen perhekokoisen jauhelihapaketin verran. Ei siis mikään ihme että toinen saa jo makkarani muljumaaan puolelta toiselle tanssiliikkeittensä tahtiin. Vau.fi sovellus muuten kertoo, että näinä hetkinä sikiö reagoi jo ääniin. Surullista sinänsä, että ensimmäisiä ääniä joita toinen kuulee, on oma korvia raastava hoilaamiseni suihkussa. Ehkäpä pieni on äitiinsä tullut jolloin sävelkorva ei ole turhan tarkka ja pieni epävireisyys ei tosiaankaan haittaa,



Täällä siis voidaan hyvin. Koko ajan hieman paksummin (myös jos takapuoleen vilkaisee), pää hieman raskauden pehmentämänä elellään päivä kerrallaan ja odotellaan malttamattomana kesää sekä äitiysloman alkua. Ensi viikollahan palaillaan taas mahankasvatusprojektin merkeissä ja sillä kertaa tuoreilla neuvolakuulumisilla!


Ja muistakaahan, että meitähän kannattaa seurailla INSTAGRAMISSA ja käykäähän tykkäämässä myös blogin FACEBOOK - sivusta pysyäksenne perillä uusimmista kuulumisista.


* kuvissa näkyvä Luklabelin neuvolakorttikotelo saatu blogin kautta

1 kommentti :

  1. Ihana kuulla et kaikki on hyvin 😍 kovasti voimia ja hyviä unia 😘

    VastaaPoista