torstai 17. marraskuuta 2016

Epämääräisen lätinän kruunaamaton kuningas

Heii pitkästä aikaan! Blogi on elellyt tässä hiljaiseloa jo jonkin aikaa ja pikkuhiljaa rupeaa täällä postausvimma taas nostelemaan päätään. Päivät ovat kuluneet ohi huomaamatta mukavasti sohvannurkassa netflixin siivittäminä ja joka päivä paluu kirjoittamisen ääreen on tuntunut aina vaan työläämmältä. Mutta tästä se taas lähtee! Tauko teki hyvää ja nyt onkin kiva palailla höpöttelemään omia enemmän ja vähemmän järkeviä päähänpistojani teidän riesaksenne. 


Täällä elellään keskellä tauti kierrettä. Ensin kiusana oli enterorokko ja muutaman terveen päivän jälkeen näyttää flunssa iskeneen tähän talouteen. Löytyypähän hyvä syy istuskella juoden glögiä ja kaivellen varpaita. Kaikessa rauhassa vähän stressata joulusta ja potea huonoa omatuntoa suklaakalenterista joka tuli kokonaan popsittua naamariin näin marraskuun puolessa välissä. Joskus olen myös kuullut puhattavan joulusiivouksesta mutta näin fiksuna tyttönä ajattelin siirtää sen suosiolla esimerkiksi vuoden vaihteeseen toivoen sen pienentävän kinkun mättämisen jälkeistä vatsamakkaraa.


Ihmisenä joka voisi lätistä postauksen verran siitä, kuinka ketsuppi ei kuulu makaroonilaatikkoon ja miksi sohvatyynyyn on nykyään jäänyt pysyvä takapuolen kuva, voisin kirjoitella pidemmänkin setin tälläistä ihan täysin aiheetonta juttua. Jostain se täytyy kuitenkin aloittaa joten sanonpa vaan, että hengissä ollaan ja palattu sorvin ääreen. Edelleen pää pilvissä, eriparisukissa ja homma hanskassa mutta hanskat toistuvasti hukassa.


Mitäs ruudun sille puolelle kuuluu?

2 kommenttia :