tiistai 11. lokakuuta 2016

Mutta jos mies ei halua lapsia

Onko kukaan kuullut vitsauksesta nimeltä vauvakuume? Helposti tarttuva sekä pään pyörälle laittava tauti jonka oireita ovat keskustelupalstojen vauvakuume osioiden selailu, vaatekauppojen lastenvaateosastoilla pyöriminen (joskus jopa "jemmaan" ostelu) sekä vastaantulevien vauvojen tuijottelu. Moni elämänsä aikana törmää tähän flunssaan joka ei aiheuta nuhaa eikä yskää vaan lähinnä huokailua ja kaipausta. Jostain syystä tämä kuume kuitenkin tuppaa olemaan sukupuolirasisti ja piinaa lähinnä naisia. Miksi näin? 


Aina ei saa mitä haluaa. Eiköhän meistä jokainen ole tajunnut sen jossain vaiheessa elämäänsä. Toimiva parisuhde on täynnä kompromisseja millä pyritään pitämään rauha maassa ja molemmat osapuolet tyytyväisinä. Tämä täydellinen idylli kuitenkin helposti särkyy jos suhteesta toinen rupeaa vauvakuumeilemaan. Tämä tartunnan saanut osapuoli, joka yleensä on nainen, aloittaa hienovaraisen vihjailun. Entä jos mies asiasta innostukkaan? Pikkuhiljaa vihjailu muuttuu suostutteluksi, lahjomiseksi, aivopesemiseksi, kiristykseksi, murjottamiseksi sekä riitelyksi. Kumpikaan osapuoli ei ole valmis taipumaan. Voiko naiselta evätä mahdollisuutta äitiyteen? Voiko miestä pakottaa isäksi?

Välillä törmää keskusteluihin asiasta. "Jätänkö vaan salaa pillerit pois?" "Eihän yksikään mies ole valmis isäksi kyllä se siitä sitten kun lapsi syntyy." "Dumppaanko miehen koska hän ei halua lapsia?" Vauvakuume tunnetusti pehmentää naisen aivoja ja saa toimimaan tavoin jota ei muuten hyväksyisi. Tällaisissa tilanteissa en kyllä kadehdi tuota miessukupuolta. Miten jotkut naiset ovatkaan valmiita vetämään parisuhteen alas vessanpöntöstä saadakseen haluamansa. Moraalin omaava ihminen tietää, että vanhemmuus on aina sellainen asia johon toista ei saa pakottaa. On aika punnita mikä on tärkeintä. Rakastaako toista niin paljon, että on ok sen kanssa ettei välttämättä ikinä saa lapsia.

Välillä mietin mitä olisin itse tehnyt jos vauvahaaveeni olisi saanut jyrkän kieltävän vastauksen. En tietenkään heti olisi pakannut kamojani ja poistunut ovet paukkuen. Hieman lapsellisena ihmisenä olisin varmaan polkenut jalkaa sekä murjottanut. Kaikki päivät aivastellut toista päin josko kuumeeni tarttuisi. "Hienovaraisesti" vihjaillut ja suostutellut kunnes olisin saanut mitä haluan. Mies kuitenkin suostui. Punnitsi varmaan asian niin että jos ei vastaa myöntävästi saattaa muija lähteä lätkimään. Sekin on aina plussaa, että vauvojen tekeminen on kivaa.


Lopuksi on kai pakko lisätä, että lapsiahan saadaan ei vaan hankita. Vahinkoja oikeasti tapahtuu ja välillä ihmiset jotka lapsen haluaisivat sekä ansaitsisivat eivät sitä syystä tai toisesta saa. Saattaa olla, että ikinä ei tunnu olevan oikea hetki tai valmius vanhemmuuteen. Faktahan on se, että aina löytyy tekosyitä jättää asioita myöhemmäksi. Siihen kun on oma asunto tai vakityö. Lapsi ei kuitenkaan kahlitse ketään kotiinsa. Tuohan se mukanaan omat rajoitteensa, mutta ei se estä matkustelua tai uralla etenemistä. Eikä vauva myöskään yksinään tuhoa parisuhdetta. Väsymys sekä mahdollinen kateus toisen menemisistä tietenkin antaa hyvän pohjan riitelylle, mutta ei pieleen menneestä suhteesta voi syyttää ketään kolmatta osapuolta. Täytyyhän sekin muistaa, että yleensä vanhoina päivinään sitä katuu enemmän niitä asioita joita jätti tekemättä.

Ainiin. Kyllä niitä vauvakuumeisia miehiäkin löytyy. Ne vaan tuntuvat oleilevan jossain kiven alla.


Seuraa meitä myös Instagramissa (@askelininka)


Kuvat: Heli Mielonen

6 kommenttia :

  1. Meillä oli 2 vuotta se tilanne, että minä halusin toisen, mies ei. Hajottavaa aikaa kummallekin, sillä siihen mahtui juurikin tuota painostamista, murjottamista ja kiristystä yms. mitä mainitsit vaikka tiedostin kuinka typerää käytökseni olikin. Toinen lapsi oli miehen osalta eräänlainen kompromissi, kun tämä halusi yhden ja minä kolme... :D No, loppu hyvin kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän ton, onhan suvun jatkaminen vahvasti luonnon luoma tarve. Itse olen valitettavasti joutunut luopumaan kahdesta parisuhteesta koska MIES haluaa lapsia ja minä en! Että kyllä niitäkin miehiä löytyy ihan liikaa. Helppoahan se on miehenä niitä lapsia haluta ja hankkia, kun nainen joutuu sen suurimman työn tekemään..

    VastaaPoista
  3. Täälä kuumeilee sekä mies, että minä. Harmillisesti vaan vielä ei ole onni suosinut vaikka aikaa vaan kuluu.. Mies itseasiassa aloitti vauvakuumeilun ennen minua :D Tartutti sen sitten minuunkin.

    VastaaPoista
  4. Mulle jäi kirjoituksestasi ajatus, että puhut siitä ensimmäisen lapsen haaveesta, mutta muuten teksti oli kuin itseltäni. Meillä on kohta puolisentoista vuotta väännetty kättä kolmannesta lapsesta. Me emme oikeastaan koskaan tehneet päätöstä lapsiluvusta, koska mun mielestä sellaista ei voi päättää. Asiat rakentuu omalla painollaan ja aina voi tapahtua jotain, jonka takia mieli on hyvä pitää avoimena.

    Ehkä pari vuotta sitten sanoin miehelle, että mites ois, koitettaisko vielä kolmatta. Jätetään ehkäisy ja tulee jos on tullakseen. Annetaan luonnon päättää, mutta ollaan avoimia. Ykskantaan miehen vastaus oli ei. Ja siihen se jäi. Mun mies ei ole keskustelijatyyppiä ja oikeastaan keskustelukin oli siinä. Mä haluan kovastikin, koska koen, että meillä on kaikki mahdollisuudet pitää huolta vielä yhdestä. Asiasta on väännetty ja käännetty ja raastavaa on viimeisen vuoden ollut varmaan kummallakin. Lisää löytyy muutaman kirjoituksen verran mun blogista.

    VastaaPoista
  5. Meillä on raastavat pari vuotta kun mä niin paljon halusin ja mies ei. Kyllä, kiristin ja itkin ja painostin ja yritin lahjoa ja kaikkea muuta, mistä en kyllä ole ylpeä. Mies toimi myös tavallaan epäreilusti kun tuumasi koko ajan, että katsotaan ens kuussa, eikä sit kuitenkaan ollut koskaan valmis.
    Ensimmäinen raskaus sitten päättyi keskenmenoon ja mies hoiti tilanteen aivan ihanasti ja ehkä sen jälkeen hänkin vasta tosissaan halusi ja oli valmis isäksi.

    Toisesta on ollut puhetta, mutta tällä hetkellä siitä ei kuumeile kumpikaan,onneksi. Mä tunnen pientä kaihoisuutta vauva-ajatusta kohtaan, mutta aika ei ole vielä kullannut muistoja enkä todellakaan ole vielä valmis uuteen rumbaan. Mutta ehkä vielä joskus.

    T.Kiira

    VastaaPoista
  6. Täällä kova vauvakuume ollut yli vuoden. Meille ei ole vielä lapsia. Melkeen vuosi sitten keskusteltiin asiasta, että miten edetään ja silloin sovittiin, että annan miehelle vuoden aikaa miettiä onko valmis vai ei (haluu kyllä lapsia, mutte ei tiedä milloin). Vuosi umpeutuu pian ja saa nähdä lähdetäänkö eriteille vai aletaanko yrittää lasta. Vuosi on ollut äärettömän raskas molemmille, enkä tunne ylpeyttä, että annoin miehelleni aika rajan, mutta on myös ajateltava itseään ja omaa hyvinvointiaan.

    VastaaPoista