keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Matka elämäni keskipisteeseen

Hehee terveisiä täältä räkäpapereiden keskeltä! Blogger on viime päivät pysynyt visusti suljettuna ja aika on mennyt ihan vain arjen pyörittämiseen. Tai eihän siinä mitään pyörittämistä ole, välillä tuntuu että se menee oikeastaan toisin päin ja itse yrittää vain pysyä kärryillä.

Onhan tässä lapsiarjessa ne omat hienoutensa. Vaikka aina (yleensä) kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut, on jokainen päivä oma seikkailunsa. Nyt kun takana on villit 1v pippalot, 1v kuvaukset sekä 1v neuvola, on tullut aika totutella päiviin jo astetta kovemmalla vaihteella kulkevan pikkutyypin kanssa. Ensimmäiset asfaltti-ihottumat poskessa sekä hampaanjäljet ylähuulessa eivät ole hillinneet menoa ja joka päivä saakin huomata mitä uusia itsensä telomispaikkoja tuo pieni, aivan kuin kengät väärissä jaloissa kulkeva tyttö löytääkin. Oppi ikä koko ikä. Vai miten se nyt menikään?



Koska äitien selviytymisopasta ei ole vielä tullut vastaan, on itse joutunut opettelemaan tämän juuri itselleen sopivan "äidinkäyttäytymismallin". Virheistään sitä pitäisi oppia ja sitä rataa. Iän ja kokemuksen tuoma viisaus on vielä toistaiseksi jäänyt myytiksi ja joka päivä sitä tuntee heräävänsä vain tyhmempänä ja tyhmempänä. Enemmänkin sitä on oppinut kuinka vähän sitä loppujen lopuksi tietää yhtään mistään mitään. Jokainen päivä kun on täynnä yllätyksiä sekä uusia seikkailuja, ei putkinäölle sekä itsensä tai muiden tuomitsemiselle jää tilaa.

Olisipa kiva lorutella menemään mitä kaikkea upeuksia sitä onkaan oppinut tänä ensimmäisenä vuotena tuon elämäni keskipisteen kanssa. Olisi kiva runollisin mielin kirjoittaa ehdottomasta rakkaudesta, pitkäjänteisyydestä sekä löydetyistä voimavaroista. Eihän se kuitenkaan niin mene. Vaikka rakkaus on kuinka ehdotonta, pitkäjänteisyys kuulostaa edelleen sadulta ja välillä voimavarat ovat piilossa sängyn alla. Jos jotain tässä on oppinut niin sen, että jos jätät iltapalaleipäsi vessäkäynnin ajaksi sohvapöydälle, on joku siitä vetänyt juustot päältä tai jos viereisestä huoneesta kuuluu kolinaa niin voi olla rauhallisin mielin kun taas liian pitkästä hiljaisuudesta kannattaa huolestua. 




Entäs te muut äidit? Mitä äitiys on teille opettanut?


Kuvat: Heli Mielonen

2 kommenttia :

  1. Ekana tulee mieleen nopeus! Siis välillä suoritan asioita pikakelauksella, jos vauva vaikka samaan aikaan itkeskelee. Yllättävän tehokas sitä osaakin olla kun on pakko :D Pitkää pinnaa vielä kasvattelen, se olis nimittäin kiva omistaa!

    VastaaPoista
  2. Ainakin organisointikyky on nykyään jo todella hyvä. :)

    VastaaPoista