tiistai 13. syyskuuta 2016

Hei, olen someholisti

Hei taas pienen tauon jälkeen. Viikko vierähti hujauksessa ilman että edes vilkaisin bloggeria. Vastaan tuli pienimuotoinen someähky ja nyt kun pahin on mennyt ohi on hyvä aika palata takaisin sorvin äärelle.

Kun palaa ajassa noin puoli vuotta taaksepäin kuvassa näkyy noin 6kk tyttövauvan äiti. Äiti, jonka puhelin oli aina äänettömällä. Äiti, jonka puhelin on useimmiten teillä tietämättömillä joten häntä on välillä hyvin hankala tavoittaa. Sitten eräänä iltana uskaltauduin aloittamaan blogin. Kaipasin jotain omaa, tekemistä sekä vertaistukea. Blogin avaamisen myötä nälkä kasvoi. Loin blogille oman instagram- tilin ja ennen kuin huomasinkaan olin liittynyt facebookiin. Huomasin olevani enemmän perillä mitä maailmalla tapahtui, löytäväni inspiraatiota ja tavoittavani useita itseni kaltaisia ihmisiä. Ja niin olinkin täysin koukussa.

Alussa pyhitin lapsen nukkumishetket puhelimeni näpräämiseen. Tytön kasvaessa uniajat lyhenivät ja lapsi pikkuhiljaa itsenäistyi. Löysin itseni istumasta keskeltä lattiaa ja pyörittelemästä peukaloitani. Toinenhan leikkii niin nätisti ja tyytyväisenä itsekseen. "Jos tässä vaikka selailisi samalla facebookia." Huomaamatta se puhelin löysikin pian tiensä jokaiseen leikkihetkeen. Minusta oli tullut äiti joka vilkuilee luuriaan hiekkalaatikolla ja heiluttelee lelua toisella kädellä sekä somettaa toisella.

Lopullinen herääminen tapahtui kun eräänä kauniina aamupäivänä seurailin naureskellen ÄiTyLIt-keskustelua (voi kyllä) ja havahduin itkuun. Lapsi oli tippunut sohvalta. Ei siinä sinänsä mitään sitähän sattuu jatkuvasti on kuinka valppaana tahansa, mutta minä en ollut edes huomannut toisen kivunneen sohvalle. Huono omatunto ja p*skamutsi-leima otsaan. Miten sitä edes kehtaa voivotella kuinka aika kuluu niin nopeasti! Kyllä, olet ehkä paikalla, mutta et läsnä. Hei herää pahvi kuului pääni sisältä. Tippumisesta selvitiin säikähdyksellä sekä yhdellä karhunkyyneleellä ja leikit jatkuivat. Puhelin hautautui sohvatyynyjen väliin ja tuijottelin tytön menoa. Aina välillä lapsi vilkaisi minua ja nosti ylpeänä lelunsa ilmaan. Onkohan hän tehnyt tätä useinkin, mutta minä en vain ole huomannut. Mitä kaikkea sitä voikaan missata kun keskittyy johonkin sellaiseen mikä voi odottaa.

Kukaan meistä ei ole täydellinen. En ole supersuorittaja vaikka haluaisinkin ja teen virheitä. Itselleen on vain välillä vaikea myöntää oma typeryytensä. Puhelimen näpräys ei ole ehkä äitiyden suurimpia syntejä, mutta jos itse tunnen siitä huonoa omatuntoa täytyy minun sitä vähentää. Nämä pienet kuitenkin ovat pieniä vain niin pienen hetken verran.

Ja kyllä, olen edelleen someholisti. Nyt vain pyrin pyhittämään sometaukoni paremmalle ajalle.



Kuulostaako tutulta?


Ja tämän someholistin löytää myös Instagramista :)

9 kommenttia :

  1. Someholisti ilmottautuu! Tyttö on vielä niin pieni, että makoilee vaan mutta joku päivä varmaan mäkin herään siihen, että tyttö sohvalla päättää kääntyä ja tippuukin koska selaan instagramia.. Pitäis ehkä ryhdistäytyä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin pitäisi! Kuinka paljon sitä meneekään ohi toisen kasvusta ku koko ajan kuono kiinni puhelimen näytössä :D

      Poista
  2. Täällä, valitettavsasti :/ kirjoitin tästä itsekin joskus, tosin runon muodossa: http://ruusuillatanssimistasittenkin.blogspot.fi/2016/02/someriippuvuus-paulo-coelho-arvonta.html?m=1 (mobiiliversio, ofc, puhelimellahan sitä nytkin ollaan, vaikka nukkua pitäisi..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina hyvä kuulla ettei ole yksin :)
      Mut kuva miepäs käyn lukasemassa! Harmi ettei itsellä tuo runosuoni syki :D

      Poista
  3. Sanos muuta, täällä myös someholisti. Aivan järjetöntä miten voikaan olla niin koukussa! Mä yritän myös vähentää, sillä Natalie selvästi kattoo mun puhelinta ja on kiinnostunut siitä. Kun hän oli pienempi, oli niin helppo somettaa imetysmaratonien aikaan. Se on vähän jäänyt päälle eikä tosiaan ole hyvä juttu kun toinen jo ymmärtää niin paljon :/ Äh, miten sitä malttais jättää sen kännykän sinne sohvankoloon äänettömälle! :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin tyttö on tosi kiinnostunu puhelimista! Eikä mikään ihme kun viimeisen vuoden tää mun luuri on pyöriny enemmän ja vähemmän kuvioissa. Huoh pitäis malttaa olla näpräämättä :)

      Poista
  4. Voi täällä myös yksi someäiti, ja huono äiti-fiilis myös vaivaa, varsinkin leikkihetkien aikana sometellessa. Someäitiys pääsi mun Huono äiti -listalle (https://morrismoi.blogspot.fi/2016/09/kulissit-nurin.html?m=1), ihan ykköpaikalle vielä. Ps. Oon vähän katkera, kun mun liittymispyyntöä Äitylit-ryhmään ei oo hyväksytty. Mistäköhän jään paitsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh kävinkin juuri aikaisemmin selailemassa sun blogia ja juurikin tuo badmom- listan eka kohta pisti hymyilyttämään! :D

      Ja se Äitylit.. Jonoahan sinne tuppaa olemaan aikas paljon mutta älä huoli etköhän vielä pääse niitä juttuja selailemaan :) ja nauramaan! :D

      Poista