maanantai 29. elokuuta 2016

Saako toisen lasta komentaa?

Sehän menee vähän niin, että jokaisella meistä on oma tapansa kasvattaa lapsensa. Kasvatusasioista saa ja pitääkin keskustella, mutta toisen ilkeä arvostelu sekä päsmäröinti ei ole oikein. Näissä asioissahan ei ole vain sitä yhtä oikeaa tietä mitä kulkea.



Luin tuossa taannoin ihanan Matun postauksen hiekkalaatikkokäyttäytymisestä. Mehän ollaan vasta todella tuore näky meidän lähileikkarilla. Tyttö kun ei vielä edes kävele niin lähinnä keinutaan tai kökötetään hiekkalaatikon nurkalla ja itse pyrin parhaani mukaan estää tyttöä popsimasta kiloa hiekkaa. Olemme siis suhteellisen harmittomia sivusta seuraajia, mutta kuinka kauan? Kohtahan tuo tyttö saattaa olla yksi riiviö muiden joukossa. Pyöriä mudassa, heittelee hiekkaa muuallekkin kun suuhunsa ja heti mahdollisuuden tullen juoksee karkuun niin nopeasti kuin pikku jaloistaan pääsee. Joten sitä täytyy ruveta ihan todenteolla miettimään tätä omaa kasvatustapaansa. Missä menee raja? Mitä pienen voi sallia tekevän sen rajoissa että lapset ovat vain lapsia?

Pakko myöntää, että itse en ole turhan tarkka. Pikku asioista nipottaminen ei ole ikinä ollut se oma juttu, joten pyrin vaan elämään päivä kerrallaan nauttien siitä mitä se meidän eteen tuo. Mutta mielestäni harmin ja mielipahan tuottaminen toiselle on väärin. Niin lasten kuin aikuistenkin maailmassa löytyy kuitenkin se oikea ja väärä. Omaa lastaan saa ja pitääkin tietyissä tilanteissa ohjata oikeaan suuntaan. Joku tekee sen komentamalla, toinen vie keskittymisen toiseen asiaan kun taas toinen antaa olla ja toivoo, että lapsi oppii omista virheistään. Minullahan ei vielä juuri kokemusta kasvatuksesta löydy, joten en rupea spekuloimaan mikä näistä tavoista on paras.



Mutta entä jos käykin niin, että oma lapsesi tekee hallaa toiselle lapselle? Jos et näkisi kyseistä tilannetta, hyväksyisitkö että joku toinen vanhempi komentaa lastasi? Tai entä jos näkisitkin ja päättäisit olla puuttumatta asiaan ja joku toinen puuttuisi, kokisitko hänen astuvan varpaillesi? Lapsiakin on niin erilaisia. Nämä kaikista energisimmät tapaukset saattavat saada aikaan monenlaisia tilanteita esimerkiksi juuri siellä hiekkalaatikon reunalla.  Meneehän se niin, että jokainen äiti suojelee lastaan leijonaemon lailla ja siksi saattaa puuttua tilanteeseen jossa hänen lapseltaan viedään leluja tai heitellään hiekkalla. On lapsia jotka ovat hiljaisempia ja ujompia, joten eivät puolusta itseään jos toinen lapsi esimerkiksi lyö tai puree. Mutta juuri näiden eriävien kasvatusperiaatteiden takia itselläni on suuri kynnys sanoa mitään toisen lapselle. Onhan tietenkin ihan eri asia viedääkö lapselta lapio kourasta vai muksautetaanko sellaisella päähän, mutta varsinkin tuntemattoman ihmisen kanssa, et tunne hänen tapojaan. Sitä haluaisi kuitenkin kunnioittaa jokaisen omia valintoja omien lastensa kanssa. Joskus sitä toivoisi, että kasvatus olisi yksiselitteistä. Tai että jokainen lapsi kantaisi kylttiä "hei äitini uskoo vapaaseen kasvatukseen" tai "hei minua saa ja pitääkin komentaa". Olisihan se mahtavaa sanoa, että oma lapsi on fiksu ja hienokäytöksinen! Näin ei kuitenkaan aina ole, joten jokainen tavallaan pyrkiköön siihen, että siitä omasta lapsesta kasvaa hyvä ihminen.



Saako vieraat komentaa sinun lastasi?


Seuratkaahan meitä myös Instagramissa :)

12 kommenttia :

  1. Jos jossain on tullut tilanne josta näkee että kohta käy huonosti jos en komenna toista lasta tai nosta omaani pois tieltä niin olen joka kerta mieluummin nostanut omani pois tieltä. Toisen lapselle sanominen tuntuu tosi kaukaselta enkä sitä mielellään tee. Pari kertaa kerhoissa oon myös yrittänyt saada toisen lapsen kiinnostumaan jostain muusta jos tuntuu että tulee liian lähelle meidän pientä joka ei pysty tekemään vielä mitään toista vastaan. Vielä ei onneksi oo ollut paljoa näitä tilanteita! Sää nähdä mitä tulevaisuutta tuo tullessaan tällä rintamalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin se tuntuu jotenkin tosi hankalalta joten mielummin lähtee vaan pois alta... Toisaalta on tilanteita kun on vaan yleisen turvallisuuden takia pakko sanoa jotain, mutta onneksi harvemmin. Mutta niinpä juuri, saa nähä kun meidän lapset vielä vähän kasvaa niin mitä tulevaisuus tuo tullessaan :D

      Poista
  2. Henkilökohtasesti olen kiitollinen siitä jos joku muu aikuinen uskaltaa komentaa lapsiani tai olla sovittelijana lasten riitatilanteissa. Minulla on kolme lasta niin joku lapsestani saattaa minun huomaamatta ottaa toiselta lapion tai vaikka huitaista toista. Pieniltä lapsilta se on melkeenpä arkipäivää. Tosin siitä en tykkää jos mun lapsi itkee ja joku aikuinen sanoo että isot pojat ei itke. Ite yritän opettaa päinvastoin että kaikkia tunteita kokee isommat ja pienemmät ja itkeäkki saa jos siltä tuntuu kunhan se ei mee tekoitkun puolelle ;) (poikkeaa hiukan aiheesta)Itsekin voin kyllä puuttua muiden lasten tekemisiin yksin tai yhdessä toisen vanhemman kanssa. Jos aikuinen on kypsä ja ymmärtää että lapsi ei ole itsensä jatke,ei ojentamisesta pitäisi ottaa itseensä ja luulla että lapsessa on vikaa. Yhdessä vastuuta kantamaan hyvästä ilmapiiristä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin hyviä ajatuksia! Harmi ettei silmiä ole takaraivossakin joten heti kun lapsia on enemmän kuin yksi on hyvin haastavaa puuttua jokaiseen tilanteeseen! :)
      Tuo isot pojat ei itku juttu ei kyllä kuulosta kivalle :( Ihan samoilla linjoilla ettei sellaista kyllä lapselle voi sanoa! Itkeehän aikuisetkit :)

      Poista
  3. Kyllä saa ja pitääkin komentaa. Ei sitä itse aina edes ymmärrä ns. pelisääntöjä ja vasta kun toista lasta kielletään, niin tajuaa ehkä itsekin, että jonkun toisen kasvatustapa voikin olla parempi. Kyllä itsekin saatan toisille lapsille sanoa, että saakohan noin nyt tehdä jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä todellakin kuuluu sanoa jos lapsi toista esimerkiksi vahingoittaa! On kyllä tilanteita joissa juuri huomaa nuo erilaiset pelisäännöt ja silloin on hyvä olla avoimin mielin vaikka ei toisen näkemyksiä allekirjoittaisikaan :)

      Poista
  4. Enpäs olekaan koskaan ajatellut ihan noin... siis siltä kantilta, että saisko joku komentaa minun lasta. Itsehän kyllä varsin suvereenisti opastan myös muiden pieniä kullannuppuja ottamaan muutkin huomioon ja olemaan esimerkiksi vetämättä koiraa hännästä tai paiskaamatta legoautoa päin toisen päätä.
    Mutta joo. Luulenpa, että jos minun rakas kullanmuruni olisi tekemässä jotakin todella typerää tai jopa vahingollista, todellakin toivoisin että tilanteen huomaava vieraampikin aikuinen tarttuisi tilanteeseen ja komentaisi lastani. Ja tottakai myös kertoisi miksi ja kehuisi kun lapsi tekee jotain muuta. Niinhän minä teen itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin toivoisin itsekkin :) Ja ehkä jonain päivänä olen myös sujuvasti muiden lapsia ohjeistamassa! Totta kai on tilanteita mihin itsekkin heti puutun, mutta on myös tapauksia johon en ole puuttunut kun ketään ei ole vahingoitettu ja en ole ollut varma onko se tämän toiseen perheen säännöissä sallittua...

      Poista
  5. Kyllä vieras saa komentaa lastani jos lapseni esimerkiksi vie lelun kädestä tai muuta vastaavaa mutta toki toivon että komentaminen on rakentavaa, eikä tyyliin mitään raivoamista. Ja kyllä itsekin huomautan toisen lapselle jos esim hiekkiksella tönii lastani tai ottaa toiselta kädestä, vaikka viime päivinä taapero on itsekin oppinut snaomaan "Ei saa" aika tomerasti, joten varmaan tiettyyn pisteeseen jo puolustaa itseään. :D Kiva postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meri!
      Hyviä ajatuksia! Ja ihana että teillä osataan jo puolustaa itseään, kun meillä tyttö vaan katsoo suu auki jos joku vie lelun tai huudetaan kurkku suorana jos joku vähän tönäsee :D

      Poista
  6. Mä olen vähän jäävi vastaamaan, koska ammattini takia komennan työkseni, olen opettaja 😄 Vapaa-ajalla kynnys komentaa on ehkä matalampi kuin muilla. En todellakaan ole päsmäröimässä, mutta sanon, jos on aihetta. Monet vanhemmat on liian lepsuja ja ipanat hyppii silmille ja ei tietenkään ole minun asiani komentaa muiden lapsia, mutta jos omat vanhemmat ei sano mitään niin jonkun on pakko. Tarkoitan siis tilanteita, joissa pätee yleiset käyttäytymissäännöt. Jos meillä on kylässä lapsiperhe eivätkä lapset tottele, niin aika tiukasti sanon, että miten ollaan ja käyttäydytään.

    Kun useampi aikuinen sanoo samasta asiasta, niin asia saa enemmän pontta ja lapsi voi ymmärtää sen paremmin kuin jos vain oma vanhempi komentaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista! Itsekkään en usko liikaan päsmäröintiin, mutta en myöskään vapaaseen kasvatukseen. Tietyistä asioista kuuluu huomauttaa, mutta liika nipottaminen on aina liikaa :)

      Poista