tiistai 16. elokuuta 2016

Kirje raskaana olevalle itselleni

Hei

Kirjoitan sinulle elokuussa 2016. Tätä lukiessasi elät 2015 vuoden alkua ja olet juuri viikko sitten saanut tietää olevasi raskaana. Tämä pieni ihmisen alku on nyt rikastuttanut elämääsi vuoden verran. Vauva-aika siis rupeaa olemaan taputeltu ja selvisit siitä yhtenä kappaleena. Onnea! Tiedän, että juuri nyt pääsi on täynnä kysymyksiä, hämmennystä, epävarmuutta ja jännitystä tulevasta. Älä kuitenkaan murehdi! Asioilla on tapana järjestyä. Tiedäthän sinä sen.

Haluaisit kuuluttaa koko maailmalle tätä uutta elämänalkua. Pelko mahdollisesta vauvan menetyksestä kuitenkin pelottaa sen verran paljon, että pysyt hiljaa mahdollisimman pitkää. Se on ihan okei. Mikään ei ole kamalampaa kun muiden hiljaiset säälivät katseet, jos jokin menee pieleen. Varo kuitenkin myös niitä muutamia kenelle asiaa hehkutat! On paljon persoonia, jotka pitävät vähän liikaa muiden asioiden jauhamisesta ja on tärkeää, että tietyt ihmiset saavat tietää asiasta sinulta itseltäsi. Ympäröi itsesi niillä luotettavilla ystävillä sekä läheisillä ja pidä heistä kiinni myös silloin kuin tekisi mieli käpertyä kuoreesi.

Mikään ei ole ihanempaa kuin pienten söpöjen vaatteiden hipelöiminen! Malta kuitenkin hieman. Vastasyntynyt kasvaa hurjaa vauhtia ja ne kaikista suloisimmat 50 kokoiset vaatteet ovat aikalailla turha panostuksen kohde. Käytä rahasi vaikka mielummin kunnon imetysvaatteisiin, niistä olisi ollut hyötyä. Ja se fanaattinen tuttien ostelu? Lopeta heti! Niistä ei tule olemaan mitään iloa,

Pakonomainen tarve kuulostella kroppaasi kuuluu raskauteen. Jokainen pieni vihlaisu tai outo olo ei kuitenkaan tarkoita, että jokin olisi vialla. Ei tarvetta olla hysteerinen. Ja usko tai älä: tiedät kyllä milloin synnytys käynnistyy. Se saattaa alkuun tuntua kivuliaalta ja pitkältä hommalta, mutta heti kuin opit hieman rentoutumaan rupeaa tapahtumaan. Muista luottaa itseesi! Ponnista silloin kuin kehosi sinulle sen kertoo eikä silloin kuin kätilö sanoo. Kannustukseksi: sattuuhan se helvetisti, mutta voisi olla pahempikin. Muista ottaa synnärille niiden 20 suklaalevyn lisäksi hammasharja sekä imetysliivit.

Mikään ei ole ihanempaa kuin vauvakupla. Välillä kuitenkin tässä kuplassakin myrskyää. Yritä pysyä positiivisena! Tiedän, että ensimmäiset yöt menee kuulostellen hengittääkö pieni ja jokainen itketty ilta tuntuu vuodelta. Välillä tekisi mieli hakata omaa päätä seinään ja huutaa niin kovaa kuin pystyy, mutta se on vaan pieni osa sitä kaikkea. Uskaltaudu vain sanomaan ääneen jos aina ei meinaa jaksaa. Vauvavuodesta jää kuitenkin mieleen vain kaikki onnistumiset sekä naurut. Se vuosi menee liian nopeasti.

Terveisin: Sinä


Onko teillä jotain mitä haluaisitte sanoa ensimmäistä lasta odottavalle itsellenne?


Seuraa meitä myös INSTAGRAMISSA

6 kommenttia :

  1. Kirjeestä löyty useempi kohta, jotka olisin voinu sanoa itelleni esikoista odottaes. Jokainen oire, vihlasu, tuntemus, tms tuli googlailtua. Ressasin kaikesta ja ruokien kieltolistaa noudatin kirjaimellisesti.. Nyt tän toisen kohdalla ressitaso on laskenu nollaan. Ekaan ultraanki menin asenteella, ettei siellä kuitenkaan hengissä olevaa ole (koska olin unta nähnyt siitä yhden kerran) ja suunnittelin mielessäni jo esikoiselle hoitopaikkaa jotta pääsen kaavintaan/keskeytykseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pystyit samaistumaan😊
      Apua mikä uni!! Onneksi se oli vain unta!💛

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitettu❤️ Paljon samoja ajatuksia!

    VastaaPoista
  3. Apua! Tuo "jokainen pieni vihlaisu ei tarkoita, että jokin olisi vialla" 😂 Miten niin ei?!? Vitsi kun mun mielikin ymmärtäisi! Mutta kun se vihlaisu tulee, niin täällä on hysteerikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Vaikka kuinka yrittää järkeä itselleen puhua niin kuitenkin on pakko stressata😂💛

      Poista