keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Tarvitseeko lapsi kaksi vanhempaa?

Eikö olisikin mukavaa jos ihmisen voimavarat olisivat rajattomat? Äitiydessä, niin kuin elämässä ylipäänsä tulee kuitenkin hetkiä jolloin tekee mieli hetkeksi hengähtää. Nostaa jalat ilmaan ja sulkea silmänsä. Näinä hetkinä olen kiitollinen, että perheestämme löytyy myös se toinen vanhempi. Isä, joka on lapselle tärkeä siinä missä äitikin.

Välillä kuitenkin mietin minkälaista se elämä olisi jos kasvattaisin lasta yksin. Jos arki olisi täynnä yksin kannettua vastuuta. Ympäriltäni löytyy muutamakin upea supermimmi jotka syystä tai toisesta kasvattavat lapsiaan yksin. Vakaasti uskon heidän loppujen lopuksi pärjäävän hienosti, onhan ihminen kuitenkin joustava ja pakon edessä kykeneväinen paljoon. Olisiko minusta kuitenkaan siihen? Vauva-arkeen ilman saman katon alta löytyvään tukeen ja turvaan.

Siinä vaiheessa kun se ehkäisy päätetään jättää pois sitähän sitoutuu ajatukseen jättää itsensä hetkeksi kakkoseksi. Laittaa jonkun toisen tarpeet omiesi edelle ja antamaan välillä itsestään sen 110% vaikka aina ei huvittaisikaan. Lapset ovat kuitenkin lapsia vain sen hetken ja yleensä omassa elämänkaaressasi se aika on hyvin pieni, mutta kuitenkin todella merkittävä osa. Mutta kun perheestä löytyy myös toinen vanhempi on helpompi olla välillä itsekäs. Tasavertaisina vanhempina voitte jakaa sitä arjen vetovastuuta ja ottaa aikaa myös pelkästään itsellenne.


Oma äitini on kasvattanut minut ja sisareni yksin. Nyt vasta ymmärrän miten rankkaa sen on täytynytkin olla kahden lapsen kanssa. Ikäeroa siskoni kanssa kun meiltä löytyy vain se vajaa 2- vuotta, niin vetää sitten vaipparallia itsekseen ja koittaa välissä opiskella. Vaikka en koe, että olisin mistään jäänyt paitsi pelkästään tyttöporukalla eläessäni en voi olla miettimättä minkälaista olisikaan ollut jos isä olisi ollut enemmän kuvioissa. Tai entä jos olisinkin ollut poika? Kasvaa ilman kunnollista miesmallia perheessä. Tästä johtuen välillä mietinkin koitanko liikaa tuputtaa tyttöä isälleen. Pelko, että heidän suhteensa jää jotenkin kylmäksi on ollut alusta asti läsnä. Varoin omimasta lasta itselleni ja isä pääsi alusta asti syöttämään pumpattua maitoa vastasyntyneelle.

Tämän hetkinen arkemmehan ei olisi mahdollista jos olisimme tytön kanssa kaksin. Kykenen käymään töissä ilman että lasta täytyy laittaa hoitoon. Voin sopia välillä menoa ilman, että täytyy raahata vaunuja mukana. Jos olisin yksin kaikki olisi toisin. Jos näin olisi lapsi ei tietäisi muusta joten itseni lailla ei välttämättä kaipaisi rinnalleen kahta vanhempaa jokapäiväiseen arkeen. Olen kuitenkin sitä mieltä ettei lapsen elämässä voi olla liikaa tärkeitä, välittäviä aikuisia. Kahden vanhemman kotoa löytyminen on kuitenkin siunaus ja olen hyvin onnellinen siitä, että olemme sen lapsellemme päässeet tarjoamaan. Meillä isä on kuitenkin se kuka on niin kiva kun se pelleilee. Saa nauramaan kerta toisensa jälkeen, mutta asettaa kuitenkin myös niitä rajoja. Tulevaisuudessa joutuu kuskaamaan harrastuksiin ja opettaa pelaamaan palloa.


Tarvitseeko lapsi mielestänne kaksi vanhempaa?

4 kommenttia :

  1. Mä oon kans kasvanut yksinhuoltajaperheessä enkä koe jääneeni mistään paitsi. Mutta onhan se mahtavaa, kun nyt voi tarjota lapselleen perheen, jossa on myös isä mukana. Ja on kyllä totta, että nyt itse lapsen saaneena sitä vasta kunnolla tajuaa kuinka raskasta omalle äidille yksin mun hoitaminen varmasti oli. Ainahan sitä on tietysti ollut kiitollinen äidilleen, mutta nyt arvostus on noussut vielä vähän korkeammalle tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni juuri se, että emme koe yhden vanhemman kasvatteina jääneemme mistää paitsi, kertoo kuinka hyvin meidän äidit ovat hommansa hoitaneet!

      Poista
  2. Mahtava teksti Inka! ❤️ Näin lasta yksin elättävänä ja hoitavana äitinä voin yllä todeta, että onhan se isän puuttuminen saman katon alta iso miinus, mutta kaikkeen tottuu! Kun alusta asti hoitaa kaiken yksin niin se ei ole niin iso "ongelma" kun että kesken vaippaiän isä lähtisi perheestä ja olisi tottunut toisiin käsipareihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Ja olisihan se myös rankempaa lapselle jos olisi tottunut isän jatkuvaan läsnäoloon ja pian toista näkisikään vain joka toinen viikonloppu

      Poista