perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kun bloggaaminen hävettää


Jokaisella ihmisellä on se oma tarinansa kerrottavana. Joidenkin tarina on ehkä täynnä enemmän juonenkäänteitä kuin toisen, mutta jokainen niistä on kuitenkin yhtä tärkeä. Osa näistä oman elämänsä supersankareista kuitenkin haluavat elämänkertansa mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuteen. Miksi näin on?


Aloitin bloggaamisen varmaankin samasta syystä niin kuin useat muutkin. Omat ajatukset piti saada kirjoitettua ylös. Pää täynnä sanottavaa, mutta vaikeuksia ihmisten kanssa keskusteltaessa löytää se sanainen arkkunsa ja saada äänensä kuuluviin. Yleisen blogin kirjoittaminen on tapa etsiä mietteilleen vastakaikua, toteuttaa itseään ja saada perhe-elämän keskellä itselleen jotain omaa.


Miksi minua kuitenkin välillä hävettää myöntää kirjoittavani blogia? Varsinkin niille läheisille ihmisille, joiden luulisi olevan kiinnostunut siitä mitä mielessäni liikkuu. Jotenkin ajatus avautumisesta täysin tuntemattomille ihmisille tuntuu helpommalta käsitellä. Mahdollisuus kuitenkin piiloutua blogin taakse, vaikka monet henkilökohtaiset ajatukseni täällä jaankin. Eihän kyse ole todellakaan kuitenkaan siitä, että mielestäni bloggaus olisi millään tavalla noloa.


En sitten tiedä johtuuko tämä "kirjoitan blogia" lauseen sanomisesta johtuva häpeän tunne niistä parista reaktiosta mitä olen siihen liittyen saanut. Repeily ja "ai säkin" kommentti eivät ole olleet mitenkään kannustavia, vaikka eivät varmasti loukkauksiksi tarkoitettukkaan. Tätä hommaa aloitteassani tiedostin, että kaikki eivät voi kirjoituksistani pitää ja anonyyminä on helppo jättää myös niitä ilkeitä kommentteja, mutta negatiivinen palaute niiltä joka päivä ympärilläni pyöriviltä ihmisiltä, ketkä eivät välttämättä blogissani ole edes vierailleet jännittää. En tee tätä siksi, että "kaikilla on nykyään blogi", tai siksi että kerjäisin huomiota tai olisin ilmaisen krääsän perässä. Enkä tätä halua heille selitellä. Blogi on se missä saan ajatukseni kasaan, käsitellä asioita jotka koen itselleni tärkeiksi, jaettua kuvia jotka muuten täyttäysivät jokaisen läheiseni puhelimen muistin ja tämän kaiken keskellä antaen ehkä jotain myös niille jotka tätä käyvät lueskelemassa.


Joten kiitos teille kaikille, jotka täällä jaksavat vierailla. Kiitos niistä kaikista kannustavista kommenteista ja vertaistuesta. Se kaikki tekee tästä todella paljon vähemmän hävettävämpää.

(jokainen postauksen kuvista on esiintynyt täällä aikaisemminkin. Enpä keksinyt minkälaiset kuvat ottaisin tätä tekstiä varten, joten olkoon tämä nyt tälläinen "throwback". Leipomuksista keksit täältä ja Cookie Popsien ohje täältä. :D)

5 kommenttia :

  1. Voi apua, tämä on just kuin omista ajatuksistani kirjoitettu! :D Aloitin vasta ja sata postausideaa mielessä, sitten kun rupeet kirjoittaa, alat miettiä, että lukeekohan tämän tekstin joku läheinen ja yhtäkkiä tuntuu että on ihan lukossa kirjoittamisen kanssa. Oon kans parempi kirjoittamaan mitä puhumaan ja tykkäisin kirjoitella vähän syvällisempiäkin ajatuksia ja tuntemattomille kirjoittamisessa ei ois mitään ongelmaa, mutta ne tutut! :D Tää ois niin ihanaa hommaa jos pystyis olemaan välittämättä tuosta asiasta. Toivottavasti se ajan kanssa helpottaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että muistakin tuntuu samalta! Itsekkään en ole vielä niin kauaa tätä blogia pitänyt, niin ehkä se juuri ajan kanssa helpottaa :D

      Poista
  2. No näinpä. Mulla on ihan sama. En kehtaa kertoa, että hei joo mäkin kirjoitan blogia. Varsinkaan sen jälkeen, kun eräs penaalin terävin kynä kysyi: "etkö sä jo ole liina vanha tollaseen?" Joopa joo... Ilmeisesti olen siis joidenkin mielestä liian vanha suoltamaan mitään, mikä voisi ketään kiinnostaa... :D Mutta tällaiset eivät ole kovin mieltä ylentäviä kommentteja. Kuitenkin minun blogilla on ajatus. Se on omalta osaltaan päiväkirja, muistikirja, vertaistukipalsta, tietopankki ja tapa kommunikoida muun maailman kanssa. Ihanaa, etten ole ainoa jolle on vaikea sanoa, "minäkin pidän blogia". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä mikä kommentti!! Ei omien ajatusten ylös kirjoittamiselle ole ikärajaa! Onneksi tämä pieni häpeän tunne ei meitä kuitenkaan estä blogia kirjoittamasta, vaan ehkä opimme vielä olemaan ylpeitä siitä mitä meillä on sanottavaa :)

      Poista