lauantai 4. kesäkuuta 2016

Miksi pitää kilpailla?

Äitiyden myötä olen huomannut sortuvani usein vertailemaan omaa lastani sekä kykyäni kasvattaa häntä muihin äiteihin. Tämä paha tapa tulee esille vahingossa tuolta takaraivon perukoilta ja vaikka sitä ei ääneen lausuisikaan pyörii se mielessä. Väkisinkin tälläinen käytös tuo elämääni turhia murheita sekä joskus jopa selvää alemmuuden tunnetta.


On sitten kyse lapsen liikkeelle lähdöstä, hampaista, hiusten kasvusta tai vaatekoosta, aina jossain on asiat tehty nopeammin tai paremmin. Jokainen tietää, että lapset kasvaa sekä kehittyy eri tahtiin ja niin se vaan menee. Välillä vaan tuntuu kun kerrot lapsen oppineen jotain vastauksena on, että kyllä meidän lapsi jo osasi sen niin ja niin kauan aikaa sitten. Miksi pitää saman tien laitaa pystyyn vastakkainasettelu, kilpailutilanne, vertailla?

Äitiydessähän se vasta kilpaillaan. Kuka tekee kaikki ruuat itse, toinen siivoaa ahkerammin kun toinen ja kolmannen lapsi on jo koulussa eikä ole ollut kertaakaan yökylässä. Tietyissä piireissä omaa äitinä oloaan nostetaan alustalle ja muiden itsetuntoa koitetaan saada sinne pohjamutiin. Kilpaillaan vaunumerkeillä, vaaterunsaudella ja kuka nyt sattuu järjestämään hienoimmat synttämäpäivät koristeluineen ja leipomuksineen. Tuore äiti saattaa tuntea itsensä niin pikkuruiseksi ja epäonnistuneeksi näiden supersuorittajien keskellä.


Tämä tekstihän on kirjoitettu yleistäen. On oikeasti olemassa ihmisiä jotka siivoavat koska vihaavat sotkua eivätkä osoittaakseen muille mitään. Toinen koko sydämmestään rakastaa ruuanlaittoa joten lasten ruokien valmistus tuo suurta iloa ja kolmas nauttii juhlien järkkäämisestä joten kaunis synttärikoristelu on se vuoden kohokohta. Silti löytyy näitä jotka ovat esimerkiksi keskustelupalstoilla vilpittömän ohjeistuksen sijaan tuomitsemassa muiden tekoja sekä päätöksiä. Toivottavasti jokaiselta äidiltä löytyy sieltä vierestä joku muistuttamassa, että jokaisella meillä on omat tapamme hoitaa lapsemme eikä sitä tulisi verrata muihin. On ihan ok ostaa soseet valmiina ja jos siltä tuntuu niin käydä välillä tuulettumassa. Antaa niiden kiillottaa omaa sädekehäänsä arvostelemalla jos se heille niin paljon iloa suo.


Onkos täällä muita jotka ovat törmänneet turhaan arvosteluun?


Meitä voi seurata myös instagramissa

12 kommenttia :

  1. Moi! Törmäsin blogiisi ensimmäistä kertaa, ja heti löytyi kommentoitavaa :) Itselläni on 3-vuotias tyttö (ja hänestä tulee isosisko loppukesästä). Hän on kasvanut korvikkeella (imetys ei vain onnistunut), kulkenut ihan tavallisissa vaatteissa, emme edelleenkään harrasta mitään erityistä ja kyllä niitä eineksiäkin on tullut syötyä oikein paljon. Ihan hyvä tyttö siitä on kasvanut, vaikka emme ole niin paljon hötkyilleetkään.

    Kohtasin tytön vauva-aikaan tuota kilpailua myös, yritin pysyä aina pahimman paasauksen ulkopuolella. Kyllä se välillä kurjalta tuntui, varsinkin kun itseä vaivasi tuolloin aivan jäätävä väsymys. Päätin, etten ainakaan itse rupea moiseen.

    Nyt toista odottaessa on jo valmiiksi helpompaa, kun esikoisessa näkee, että hyvään "lopputulokseen" pääsee monella tapaa :D Oma strategiani on, että teen itse niitä soseita ja sen sellaista silloin kun huvittaa ja se tuntuu itsestäni mukavalta.

    Tsemppiä sinulle lapsiarkeen ja oikein mukavaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos tsempeistä!
      Se on jännä miten toi sana korvike tuppaa olemaan niin tulenarka. Tottahan se on, että parasta se on vaan pysyä mahdollisimman etäällä näistä mielensäpahoittajista. Mutta mahtavaa, että osaat ottaa asiat nyt hieman rennommin :)

      Oikein paljon onnea teille tulevaan arkeen uuden tulokkaan kanssa!

      Poista
  2. Heippa, kyllä valitettavasti tätä näkee ihan joka puolella.. Itse välillä mietin meidän tytöstä että mahtaako hän puhua ikinä.. 1v6kk eikä mitään sanan suuntaankaan päästä kun toiset mammat puistoissa päivittelee että puhutteko ikinä lapsellenne kun ei osaa puhua. Nuo kommentit lähinnä musertaa ja tuo olon että olenpas huono äiti muiden mielestä, vaikka ne korvasta sisään ja ulos vain menevätkin.

    Mä tykkään siivota ja laittaa ruokaa todella paljon mutta meidän tytsyn allergiat ja vatsaongelmat on johtanu siihen että hän joutuu edelleen juomaan korviketta ja syömään usein purkkiruokaa, siitäkin kuulee ihan ystäviltä että eikö sen kuuluis syödä jo normaalia ruokaa.. Minust naisten ja etenkin äitien tuli kylvää nuo ennakkoluulot ja kuvitelmat peltoon eikä niihin ihmisiin kun ei vain voi tietää syytä miksi joku tehdään erilailla kuin he ovat tottuneet.

    Mukavaa kesää teidän perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tsemppejä sinne toisen vatsaongelmien kanssa! Kyllähän sitä puhetta jossain vaiheessa sieltä rupea pulppuamaan ja se on hyvä muistaa, että hyvin vähän siihen voi itse vaikuttaa. :)

      Ja tuo on muuten niin totta, ettei saisi tuomita ennen kuin tietää koko totuuden!

      Oikein mahtavaa kesää teidänkin porukalle! <3

      Poista
  3. Nyt on pakko vastata sinulle, että älä huoli, pian tyttösi puhua pälpättää! :) meidän lapsi ei puhunut kahteen ensimmäiseen vuoteen käytännössä mitään. Ymmärsi kyllä kaiken, mutta ei edes yrittänyt puhua. Halusi kyllä selvästi, että hänelle puhutaan ja luetaan ja oli taitava kommunikoimaan ilmein js elein. 2 vuoden ja 2 kuukauden ikäisenä hän alkoi yhtäkkiä puhua ja samantien täysiä lauseita suuren sanavaraston kera. Sen jälkeen ei ole hiljaista päivää ollut :D nyt hänen pikkusisarus on reilu puolitoista vuotias ja eipä hänkään juuri puhu kuin joitain tavuja lähinnä. Mutta kun hänkin ymmärtää ja kuuntelee/viestii vastavuoroisesti niin en ole huolissaan. Todella ikäviä kommentteja olet saanut, mutta se on tosiaan ihan lapsesta kiinni, missä tahdissa mikäkin taito tulee tai missä vaiheessa sitä aletaan käyttää. Ja minulle neuvolatäti sanoi esikoisen aikana: "mitäpä sitä puhumaan, kun äiti ymmärtää niin hyvin ja on läsnä muutenkin". :) ihanaa kesää teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos kun kommentoit! <3 Maija luithan tämän :)

      Poista
  4. Aina kun on monta tapaa toimia, on myös niitä, jotka arvostelee ja kilpailee. Kun itse pitää pään kylmänä, eilä lähde mukaan ja provosoidu niin ollaan voitolla!!
    Tommonen äitiydellä tai taidoilla kilpailu vie ilon koko hommasta. Annettaispa kaikkien kukkia ilman, että on aina joku jonka pitää killottaa sädekehäänsä tai muuten tuoda paremmuutensa(?) esille!

    VastaaPoista
  5. Olipa hyvä postaus! Mulle on aikanaan opetettu, että ajatella saa mitä vaan, mutta se, mitä toiselle sanoo, kertoo sanojasta ihmisenä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!
      Tuo on niin totta! On vaan joitain asioita mitä ei kannattaisi ääneen lausua! Ihan yhteisen hyvän puolesta :)

      Poista