perjantai 10. kesäkuuta 2016

Imetyksestä

Ensin lapsi saa alkunsa teistä, kasvaa sisälläsi pienestä solumöykystä ihan oikeaksi ihmiseksi ja lopulta se olet sinä joka pääset vielä tuottamaan ravinnon tälle uudelle tulokkaalle. Ainahan se ei mene ihan ongelmitta ja aina tämä ravinnontuotanto ei itsestäsi riippumattomista syistä onnistu ja se ei tee kenestäkään yhtää sen parempaa tai huonompaa vanhempaa. Moni äiti pääsee kuitenkin kokemaan tämänkin pienen ihmeen. Imetyksen.


Tunsin itseni onnekkaaksi kun jo toisena päivänä synnytyksen jälkee se kaamea sairaalapaita oli napaan asti maitolänttien peitossa. Olisin ehkä jopa osannut arvostaa sitä enemmän, jos takana olisi ollut kokemusta hankalasta tai epäonnistuneesta imetyksestä. Oli kuitenkin käsillä ensimmäinen kertani tälläisten asioiden äärellä. Loppujen lopuksi oli todella vähän miettinyt koko imetyksen onnistumista ja päähäni oli vain pinttynyt olettamus, että totta kai imetetään. Miten se nyt ei voisi muka onnistua?

Alusta alkaen olen tuntenut helpoimmaksi imettää istualtaan. Epparista huolimatta tämä onnistui ilman suurempia tuskia ja tunsin lapsen saavan näin parhaiten otteen. Toisena yönä sairaalassa rupesi kyllä kieltämättä paikat puutumaan kun lapsi oli rinnalla koko yön. Tilaili kai maitoa. Kolmantena päivänä pelkäsin jo lapsen tukehtuvan maidon suihkutessa pihalle. 

Alku vauvan kanssa oli pelkkää sohvalla istuskelua ja netflixin tuijottelua. Nyt kun katson tuota joka paikkaan poukkoilevaa lasta oikein kaipaan sitä. Silloin se turhautti ja ärsytti. Jostain syystä otin hirveää stressiä, että taas se haluaa maitoa. Totta kai se vastasyntyneen nuuskuttelu ja ihailu oli kivaa, mutta en osannut arvostaa niitä monen tunnin yhteisiä hetkiä. Kauhean helppoahan se oli vaan olla möllöttää, mutta heti alusta alkaen kaipasin kuitenkin niitä lyhyitä tuokioita ihan vain itseni kanssa.

Kai se on kuitenkin pakko myöntää, että ennen omaa lasta suhtauduin imetykseen hieman eritavalla. Kun kohtasin imettäviä äitejä en oikein tiennyt mihin katsoa ja tunsin oloni kiusaantuneeksi. Totta kai olen aina järjellä ajatellut sen olevan luonnollista kuin mikä, mutta mitä sitä itselleen mahtaa. Nykyään taas vastaan tuleva imettävä äiti ei häiritse, vaikka koenkin vielä omat imetystuokioni aika henkilökohtaiseksi. En ole äiti, jonka tulet näkemään ravintolassa tai kauppakeskuksessa tissi tiskillä, vaan hiippailen edelleen tekemään sinne hiljaiseen nurkkaan tai vessaan.

Usein tulee vastaan kysymys "imetätkö vielä". Meillä maito on riittänyt näinkin pitkälle joten kyllä. Kyllähän tämä matkani maitobaarina lähenee jo loppuaan. Imetyskerrat vähenivät ensin lyhyiksi piipahduksiksi. Nykyään taas enään noin kerran päivässä, yleensä heti aamusella, pääsemme viettämään tytön kanssa vähän tätä laatuaikaa. Oma tavoitteeni oli imettää neljä kuukautta ja sen jälkeen olen ottanut asian kanssa rennosti. Aion jatkaa tätä niin kauan kun maitoa riittää ja lapsi näyttää sitä kaipaavan. Tämä uusi ja mahtava maailma on vaan niin mielenkiintoinen, että on se ruvennut tyttöä äidin tissejä enemmän kiinnostamaan.


Minkäslaisia imetystaipaleita teiltä löytyy?

5 kommenttia :

  1. Kiva että sulla on sujunut imetys heti alusta asti :) Täällä myös onneksi suht vaivattomasti, sen jälkeen kun maito nousi joka tapahtu vasta kun päästiin sairaalasta kotiin. Muakin ärsytti kun alussa vauva asui tissillä ja tuntui etten pääse sohvalta ylös! Nykyään imetys on nopeaa ja vauva tulee nopeasti kylläseks ja tyytyväiseks :) Mut enpä olis uskonut, mikä suuri sekamelska ja asia toi imetys on. Ei oo ihan vaan että tissi suuhun ja thats it :D Mutta ai että se on ihanaa kun näkee toisen nauttivan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ku sitä ajatteli vaa et tissi suuhun ja se siinä!
      Mut kiva, että sielläkin on kaikki onnistunut hyvin kun kyllähän se vaan helpottaa esimerkiksi yöheräämisiä, ettei tarvitse korvikkeen kanssa säätää :)

      Poista
  2. Mä mietin kanssa tosi vähän imetystä etukäteen ja juurikin niin, että totta kai imetän vuoden enkä yhtään yli. Meilläkin on suht kivuttomasti sujunut, 3-4kk oli järjetöntä rintaraivarikautta ja sillon meinas monesti usko loppua ja hanskat lentää tiskiin. Muutenkin poika ei oo ikinä ollut mikään tissilläroikkuja, ei siis puhettakaan mistään tuntien imetysmaratoneista vaan tehokas ruokailu ja se siitä. On pitänyt vähän tuputtaa ja houkutella syömään ja julkisilla paikoilla poika ei oo suostunut tissille varmaan yli puoleen vuoteen.
    Mutta meillä on nyt vajaan kuukauden aikana tapahtunut ihan täyskäännös ja nyt täällä asuu tissimonsteri, joka repii paitaa ja kitisee rinnalle koko ajan. Liittyy varmaan jotenkin eroahdistukseen kun mun perään itketään muutenkin nyt aika kovasti. Toisaalta oon ihan sinut tän uuden tilanteen kanssa, koska sen verran on ajatukset muuttunut, että toivoisin imetyksen jatkuvan sinne jonnekin puoleentoista vuoteen asti. Aikasemmin oon ajatellut, että poika varmasti vierottaa itsensä jo aikasemmin, mutta nyt en ookaan varma :D ihan tyytyväinen siis tähän tilanteeseen ja on se vaan niin sydäntä sulattavaa kun huomaa, kuinka tyytyväinen poika on rintaa saadessaan.

    Toki syksyllä on taas uusi tilanne kun työt alkaa ja mun toiveissa on lopettaa yöimetykset siihen mennessä. Ihanne tilanteessa imetys silti jatkuisi töiden jälkeen ja viikonloppusin, mutta saa nähdä, kuinka se onnistuu.

    Mulla on selvästi tosi paljon asiaa sun postauksiin, ehkä huomaa, että vauvat on saman ikäsiä ja siksi aiheet on täälläkin niin ajankohtasia.

    T.Kiira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei teidän tissimonsteria! <3 Mä uskaltaisin myös epäillä, että sillä on jotain tekemistä eroahdistuksen kanssa...
      Niistä yöimetyksistä, niin meillähän tyttö jätti ne noin viikko sitten ihan itsestään pois! Mikä on ihan mahti homma just sen takia, kun työt alkoi niin olisi kiva nukkua kunnolla jotta jaksaa töissä. Toivotaan, että teillä onnistuu se imetys toivomallasi tavalla myös sitten työelämän alettua :D

      Musta on tosi ihanaa että kommentoit! Kun ei multakaan lähipiiristä löydy ketään suht saman ikäisiä niin on niin kiva kuulla miten muilla menee :)

      Poista
  3. Ekan kanssa itsekin vähän arkailin. Mietin niitä paikkoja ja tuntui vähän röyhkeältä kun joskus kaivoi tissin esiin jossain kahvilassa (vaikka aina huivin suojassa jne). Nyt imetän missä vaan, kun on vähän pakkokin! Taapero jonka kanssa ei voi sisälle jäädä niin sitä on vaan mentävä puistoihin sun muualle ja vauvalle kaivettava ruokaa silloin kun hän sitä vaatii. Joissain paikoissa on kyllä jo huomioitu meitä imettäjiä, mutta kyllä se enemmän on sitä että jos ei kotiin halua jämähtää niin pitää vaan kehdata .. Sitten on toki niitä muksuja jotka ei huoli jos on outo paikka ja hälinää. Oma kuopus on tottunut syömään touhun keskellä niin nälkäisenä kyllä kelpaa missä vaan!
    Niin ja oma imetystaival kesti esikoisen kohdalla 1v2kk, lopetttelin kun olin jo uudestaan raskaana. Tällä kierroksella toivon imettäväni vielä pidempään jos vaan maito riittää, koska nyt ei ole toiveissa pikkusisarusta tähän tietoon :)

    VastaaPoista