keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Ennen lasta

No nyt on äitiysloman jälkeiset pari ensimmäistä iltavuoroa takana. Työvuorot sinänsä sujuivat leppoisissa merkeissä, vaikka välillä pitikin pysähtyä muistelemaan mitä iltaisin kuuluu saada aikaiseksi. On se muuten jännä se ihmisen lihasmuisti! Jotkin asiat mitkä luulin jo unohtaneeni tulivatkin automaationa sen kummemmin miettimättä.


Entisessä elämässä ennen lasta olin usein menossa. Tukka putkella töissä, kavereiden kanssa kahvittelemassa tai reivaamassa. Vaikka ne harvat vapaat menivätkin yksinään penkkiurheillessa, olin kuitenkin paljon ihmisten keskellä. Enkä silloin osannut sitä arvostaa. Uusien ihmisten kohtaamista päivittäin työn merkeissä ja päivän lopuksi rentoutumista hyvällä porukalla viinilasin kera. Eilen sain kuitenkin taas muistutuksen siitä ajasta. Iltavuoron päättyessä lapsikin oli  jo untenmailla ja miehellä treffit pelikonsolinsa kanssa, joten kotiin ei ollut kiire. Istuin alas, tilasin lasin viiniä ja nautin hetkestä aikuisten keskellä.


Vaikka ympärillä pyörivätkin ne tutut naamat, pian tajusin etten minä ole enään se sama ihminen kuin pari vuotta sitten. Rauhassa juodun lasillisen jälkeen en voi mennä kotiin rymyämään keittiöön, katsomaan lempisarjaani auringonnousuun saakka ja nukkua iltapäivään. Kotoahan löytyy nyt lapsi. Rakas aamuvirkku joka on vaatimassa huomiota samaan aikaan kun entisessä elämässäni menin nukkumaan. Aamupäivää ei voisi kuluttaa kaivaen napaa vaan pitäisi leikkiä ja ulkoilla. Tässä vaiheessa jo laskeskelin päässäni tunteja joita ehtisin nukkua jos lähtisin nyt. Päätin kuitenkin juoda lasini tyhjäksi ja lampsia kotiin kaikessa rauhassa. Hississä rupesi jo haukotuttamaan. Sisälle päästessä farkut jäivät myttyyn makkarin lattialle ja painuin suoraan nukkumaan. Hetken aikaa ennen nukahtamista mietin mitä vanha minäni nyt tekisi. Kaivaisi pitsaa pakastimesta ja katsoisi netflixistä Orphan Blackia. Tai olisi jäänyt vielä toiselle tai kolmannelle lasillisille puhaltelemaan pois edellisen illan aiheuttamaa mahdollista krapulaa. Viimeisenä ajatuksena on kiitollisuus ettei elämäni ole enään sellaista.

Tänään aamulla vaativa herätyskelloni rupesi kiljahtelemaan kello 05:02. Jee jee tästä se taas lähtee.

(kuvat ovat jälleen ihan asiaankuulumattomat, mutta ne makuuhuoneen lattialla edelleen mytyssä olevat housut eivät tuntuneet hyvältä kuvauksen kohteelta :D)

Miten teidän elämänne on muuttunut lapsen saannin myötä?


Meitä voi seurata myös instagramissa

2 kommenttia :

  1. Meillä ei mitenkää radikaalisti muuttunu arki tytyn syntymän jälkeen. Oon aina ollu vähä kotihiiri ja enkä hirveesti missään käyny rilluttelees.

    Ainostaan päiviin on tullu jonkilaine rytmi. Ennen sitä heräs vaa johki aikaa ja söi miten sattuu päivän aikana. Tai lähdettii illalla extemporee vaan ajeleen ympäri kylää.. Nyt herätään, nukutaan ja syödään tiettyyn aikaan, eikä extempore lähtöjä tehdä enää niin vaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo rytmihän on tosi hyvä juttu! Jotenkin olo on paljon energisempi kun lapsen ruoka- ja nukkumisaikojen myötä itsekkin tulee syötyä säännöllisemmin kun ennen ja nukuttua öisin eikä pitkälle päivään :D

      Poista