tiistai 10. toukokuuta 2016

Mikä sanoo naks?

Mitä koira sanoo?
Mitä heppa sanoo?
Voisi jopa kysyä mitä kettu sanoo?
No, entä mikä sanoo NAKS?


No se on se äidin pinna kun se katkeaa! Monesti lukee eri blogeista listauksia asioista joita äitiys on opettanut ja pitkä pinna on yksi niistä. Enpäs osaa tähän sen kummemmin sanoa juuta enkä jaata kun nyt muistelee niin onko milloinkaan tuo edellä mainittu pinna ollut edes sen suuremmin koetuksella? Totta kai välillä on ärsyttänyt kun pitää aamulla herätä töihin, kengän nauhat aukeaa keskellä suojatietä tai se jäätelökioskista ostettu ihana mango-meloni jäätelöpallo tipahtaa tötterön päästä maahan heti ensi lipaisulla, mutta olenkohan elänyt jossain pumpulimaailmassa kun tuntuu ettei niitä hermojani ole aikaisemmin kunnolla koeteltu.

Tänään oli hyvä päivä. Terassilla istuskelun, lounastreffien ja grillailun päätteeksi ostin itselleni levyn fazerin sinistä suunnitelmissa pyhittää ilta elokuvalle lapsen mentyä nukkumaan. Ikinä ei pitäisi tehdä tälläisiä suunnitelmia! Välillä tuntuu ihan kuin tuo lapsi aavistaisi mitä minulla on mielessä ja siitähän se show alkaa. Nyt on nimittäin takana 1,5h tuntia nukuttamista, kun tuo normaalisti kiltistä omaan sänkyyn nukahtava tyttö päätti järjestää illan lopuksi kunnon konsertin mille ei näkynyt loppua. Äidille juteltiin ja jos äiti yritti lähteä huoneesta alkoi huuto. Otin syliin ja taas alkoi haukotusten täyteinen juttelu sekä kiljahtelu. Pystyin jo kuvittelemaan puoliksi hereillä olevan lapseni päähän pirunsarvet.


Tavallaan se hävettää. Olisi niin kiva kehuskella kuinka tämän äidin hermot ovat terästä ja muut tulee kaukana perästä, mutta ei se aina vaan mene niin. Ollaanhan sitä näiden yli 8kk aikana kanneltu huutavaa lasta, hyräilty, hyssytelty ja itketty. Vaikka se lapsen huuto on kauheaa kuultavaa, on tämä tehty yleensä rauhallisin mielin miettien itseppä tähän leikkiin lähdin. Mutta tämänkin äidin pinna joskus katkeaa. Tekee mieli murista, räyhätä, päästää pari ärräpäätä ja silloin kun kukaan ei näe polkea tomerasti jalkaa. Enpä kuitenkaan usko tähän vanhan kansan sanontaan, että itku vahvistaa keuhkoja, joten vaikka kuinka mieli tekisi en poistu huoneesta ovet paukkuen. Hammasta purren silittelen, paijaan ja heijaan niin kauan kun lapsi vaatii.

Kodin hiljennyttyä ja parin suklaapalan jälkeen mielen valtaa se epäonnistumisen fiilis. Vaikka mieleni ei tee läpsiä itseäni naamaan manaten kuinka olen huono äiti, miksi piti menettää hermonsa? Eihän lapsi itke huvikseen. 1,5h on suuremmassa mittakaavassa todella lyhyt aika, mutta jokainen itkuntäyteinen minuutti vaan tuntuu niin pitkältä. Entä jos toinen itki, kun vaistosi että äiti on hermostunut? Tekisi mieli hiipiä makuuhuoneeseen silittämään anteeksipyytävästi toisen päätä, mutta en varmasti ota riskiä että lapsi herää.


Mites siellä? Vaivaako siellä ikinä hetkittäinen pinnan katkeaminen?

10 kommenttia :

  1. No just viimeks eilen! Ja juuri ton nukuttamisen kanssa. Neiti nukku huonosti päikkärit ja illalla ei meinannu millään nukahtaa yöunille. Vähäks aikaa torkahti mut sit taas heräs ja joko kitisi tai silmät möllötti suurena :D no nyt sentään nukku joku 4h putkeen ja nyt taas tankataan. Mutta joo enpä usko et kenenkään ihmisen ja varsinkaan äidin hermot on terästä. Se ei vaan ole mahdollista. Itte yritän kans pysyä rauhallisena mut silti sisällä kuohuu välillä. Kyllä tää lapsiperhe-elämä ottaa mutta sitä enemmän antaa ♡ ps. Toivottavasti siellä ei tarvii näin usein herätä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin toi nukuttaminen on vaa välillä niin hermoja raastavaa! Mutta 4h on jo ihan hyvä! Neuvolan mukaanhan vauva nukkuu koko yön jos pisin pätkä on vähintään 5 tuntia (en ole kyllä samaa mieltä ;D)
      Onneksi täällä nukutaan pääsääntöisesti hyvin! Heräähän tuo vielä kerran yössä mutta nukahtaa uudestaan nopeasti niin eipä se vielä kauheesti stressaa. Jospa se jäisi itsestään pois kun joku unikoulu vasta panisikin pinnan kireälle :)

      Poista
  2. Kyllä katkee! Ja luullu, että mulla on pitkä pinna, mutta kyllä toi meiti pallero on saanu sen useemman kerran katkeen :F Tosin, haluisin nähdä sen äidin tai isän, jonka pinna ei koskaan katkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon aina luullu että oon tosi kylmäpäinen mutta ei se niin mennykkään. Miten nuo pienet osaakin vedellä juuri oikeista naruista?:D
      Joo mutta sellassen superpitkäpinnasen kun näkis! Onhan näitä aina välillä jotka väittävät ettei ikinä ärsytä mutta en usko :)

      Poista
  3. Kyllä täälläkin pikkupirulainen välillä koettelee hermoja ihan toden teolla :D meillä onneksi nukahdetaan yleensä hyvin, mutta päivän mittaan muuten kyllä ehtii touhottaa kaikenlaista pientä kiusaa äidin pään menoksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja varsinkin silloin kun äidillä olisi just jotain muuta hommaa! Meillä ainakin ne hetket kun yrität vaikka laittaa itteäs kuntoon kun on johonkin lähtö ovat kaikista pahimmat :D Varsinkin silloin jos on yhtään kiire niin tuo pieni näyttää keksivän vaikka mitä :)

      Poista
  4. Ihanat kuvat <3 Tämä kuulostaa niii-iin tutulta! Räjähdysvaara on pahimmillaan etenkin juuri iltaisin kun vaan haluaisi kerrankin istahtaa alas ja nauttia hiljaisuudesta. Ja jälkeenpäin on ihan jäätävä morkkis! O-nou :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Voi niinpä koko päivän odottanut, että saat hetken sitä ihanaa omaa aikaa kun lapsi menee nukkumaan ja toinen sitten päättääkin että tänään ei nukuta :D

      Poista
  5. Jaan tuskasi! Yksi esimerkki tulee mieleen parin päivän takaa, kun olimme lounaalla. Lapsi heitteli ruokapalat yksi kerrallaan kylmästi lattialle. Välillä katsoi silmiin ja virnisti. Voi että, silloin olisi voinut irrota pari valittua sanaa. Uskon kanssa, että vauva aistii, jos äiti on hermostunut. Joskus nukuttaessa pitää ensin rauhoittaa itsensä, jotta toinen rauhoittuu. Morkkis voi olla joskus jäätävä, vaikka ei kai aina voi olla parhaimmillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi ruualla leikkiminen on kyllä kans ihan oma lukunsa! Joinain päivinä se on lähinnä hassua ja suloista ja joinain päivinä niiiin ärsyttävää :D
      Sitten tulee se morkkis kun toinen tulee painamaan pään syliin ja mietit vaan miten tälläinen pieni söpöläinen voisi koskaan koetella sun hermoja :)

      Poista