sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Ensimmäinen äitienpäivä

No nyt se rupeaa meikäläisen ensimmäinen äitienpäivä äitinä olemaan ehtoon puolella. Tämä suuresti odotettu päivä meni vauhdilla ja mietiskelin tuossa hetken painunko jo pehkuihin vai kaivanko koneen esiin. Blogin päivittely vei kuitenkin voiton ihailtuani hetken tänään saamiani kukkia (joita muuten tuli jopa kaksin kappalein) sekä omalta äidiltäni tullutta suklaarasiaa. Apinanraivolla revin suklaarasian auki sekä kaivoin jääkaapista miehen tuoman karpalolonkeron ja lysähdin sohvalle.

Eilen vielä suunnittelin kuinka tulen runoilemaan tänne tästä ihanasta äitiydestä. Listaamaan ehkä mitä äitiys on minulle opettanut ja antanut. Kuinka voitkaan rakastaa ketään niin ehdoitta, miten onkaan mahdollista, että jonkun toisen ihmisen kuola ja räkä ei kuvota tai kuinka toisen ruuanjämien syöminen on ihan arkipäivää. Olisin ehkä kertonut kuinka sitä välillä kaipaa niin sitä omaa aikaa, mutta samalla ei raaskisi antaa lasta hoitoon. Nyt ei kuitenkaan tunnu runosuoni sykkivän ja nämä suklaiset näppini tuntuvat hieman kankeilta. Palaneet olkapäät häiritsevät ja tästä kaikesta syömisestä housut kiristävät.

Takanani on aivan ihana päivä vanhempieni luona. Koko päivänä ei ole minun tarvinnut vaihtaa yhtää vaippaa vaan olen voinut makoilla auringossa. Olen saanut rauhassa popittaa 2000-luvun alun hittejä kun joku muu on leikkinyt lapsen kanssa varjossa. Toivottavasti teillä kaikilla äideillä siellä on ollut yhtä mahtava äitienpäivä! Sellainen juuri oman näköinen tärkeiden ihmisten keskellä. Tämä äiti nimittäin kaivaa ensin lonkeroon lentäneen banaanikärpäsen veke, ottaa ison huikan ja menee sitten mankumaan mieheltä jalkahierontaa.
Palaillaan taas!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti