perjantai 15. huhtikuuta 2016

Nuori äiti

Meitä on moneen junaan. Tavoittelet ehkä elämältä rikkauksia tai mainetta ja kunniaa. Eräs halajaa nähdä maailmaa, toinen kehittää itseään, kohota uralla ja se eräs etsii koko elämänsä prinsessasatua. Tai ehkä haluat ympäröidä itsesi kauniilla esineillä, pyhittää elämäsi uskollesi tai oikeasti vain tuntea itsesi hyödylliseksi ja tärkeäksi. Joku taas haluaa elämältään perheen. Sen juuri sinulle sopivan kumppanin ja yhden, kaksi tai jopa kymmenen lasta. Sen stressin sekä ne huolet ja sen väsymyksen. Ilon, surun, naurun, läheisyyden. Et ehkä kaipaa sitä valkeaa ratsua, kasvojasi lehden kanteen tai pinoittain rahaa, vaan sitä turvallisuutta, tiettyä vakautta, mutta toisaalta jokapäiväisiä yllätyksiä. Joku voisi sanoa perhe-elämää tylsäksi ja rajoittavaksi, mutta sinä nautit siitä tavallisesta arjesta omine haasteineen.


"Miten siinä nyt niin kävi?" Harva sitä kehtasi ääneen sanoa, mutta monesta sen näki. Vieraan ihmisen tuomitsevat ja epäilevät katseet. "Koko elämä edessä ja jo nyt piti mennä lisääntymään". Olin 21-vuotias tullessani raskaaksi. "Oliko vahinko? Aiotkos pitää sen? Etkö aio opiskella lisää?" Jos nainen tulee raskaaksi nuorena, miksi usein automaattisesti oletetaan, että kyseessä on vahinko? Ei se ei ollut vahinko, vaikka olisikin ollut se ei tekisi minusta yhtään sen huonompaa äitiä. Olen ollut työelämässä 17- vuotiaasta asti ja käynyt ammattikoulun siinä sivussa. Mitä tulee opiskeluun olen ollut aina siinä hieman laiska, saamaton eikä minulta löydy sitä kohtaa suurempaa kunnianhimoa. Anteeksi äiti, minusta ei ikinä tule lääkäriä. Minä haluan vain perheen.


Ikä on vain numeroita eikä se tee ihmisestä yhtään sen parempaa tai huonompaa äitiä. Jos vielä innostun opiskelusta ja haluan nousta uralla, en koe lapsen olevan siihen este. En äidiksi tulemisen jälkeen ole kokenut jääväni mistään paitsi, päinvastoin. En laita lastani viikonloppuisin hoitoon jotta pääsen baariin enkä istu päiviä takapuoli homeessa sossun rahoilla juhlien. Sitä en kiellä etteikö kymmenen vuoden päästä elämänkatsomukseni olisi erilainen, mutta yhtälailla tulen silloin oppimaan joka päivä jotain uutta. Samalla tavalla tulen kokemaan oloni hetkittäin epävarmaksi sekä väsyneeksi ja samalla tavalla tulisin kasvamaan ihmisenä lapseni kasvaessa.


Hei te nuorena äidiksi tulleet siellä! Uskoisin, että tiedätte mitä tarkoitan :)
(Postausta koristamassa täysin asiaan kuulumattomat kuvat meidän eilisestä ulkoilureissusta :D)

4 kommenttia :

  1. Tulin vastavierailulle :) Vitsit että noi vahinko-kommentit pistää kiehumaan!! Mä oon 25 ja sain myös muutaman "saako sitä kysyä oliko vahinko?" tai "oliko tää ihan tarkotettu/suunniteltu?" Ensinnäkin miksi ihmisten pitää olla niin uteliaita ja tämä tieto heidän on vaan pakko saada tietää. Lapsen saaminen on maailman henkilökohtaisin asia ja siihen liittyviä kysymyksiä kannattaisi harkiten esittää. Eihän kysyjä voi tietää jos vanhemmat ovat vaikka monta vuotta yrittäneet. Ja viis siitä minkä ikäisiä vanhemmat ovat. Onneksi me itse tiedetään miten asiat on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Se kertoo paljon ihmisestä jos kerrot olevasi raskaana ja toisen ensireaktio on "kävikö vahinko?". Eikös siinä kohtaa kuulu vain olla onnellinen toisen puolesta ja muusta viis? :D

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Olen vastikään löytänyt bogisi, pidän. Olen myös itse nuori äiti, täytän pian 23 ja minulla on 3-ja 1-vuotiaat tyttäret. Puit ajatukseni täydellisesti sanoiksi, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, että täällä joku kykenee samaistumaan ajatuksiini! :)
      Ja kiitos, että teit päivästäni hieman paremman näin ihanalla kommentilla <3

      Poista