lauantai 2. huhtikuuta 2016

Junamatkalla

Aina välillä kuulee kauhutarinoita siitä kuinka lapsen kanssa reissatessa kaikki menee niin pahasti pieleen kuin mahdollista. Vauvan kanssa matkustaminen on itselleni vielä täysin uusi juttu ja vaikka tiemme veikin niinkin pitkälle kuin Lahdesta Kouvolaan, oli pientä jännitystä ilmassa. Junamatka sinne sijotttui juuri lapsen päikkäriaikaan, mutta entä jos toinen ei suostu nukkumaan junassa? Mihin muuten ne rattaat voi edes laittaa?

Tapani mukaan olin hieman aikataulusta jäljessä lykkiessäni vaunuja kohti rautatieasemaa. Lipun oston jälkeen tallustelimme oikealle raiteelle ja mikäs näky siellä odottikaan. Rappuset! Junaan päästäkseni minun täytyisi nousta kaksi korkeaa rappusta. Ympärilläni ei näkynyt ketään joka olisi voinut auttaa nostamisessa. Rupesin jo suunnittelemaan mihin laskea Elise jotta saisin kannettua vaunut kyytiin, koska lapsi kyydissä se ei tulisi onnistumaan. Siinä pohtiessani tupsahti taakseni töihin tulossa oleva konduktööri. Tämä avulias miekkonen oli heti innokkaana nostoapuna ja kysyi vielä oma-aloitteisesti missä jään pois jotta hän tulee auttamaan. Täytynee laittaa positiivista palautetta menemään. Murheeni Elisen nukkumisestakin hälveni nopeasti. Samassa vaunussa ei ollut lisäksemme kuin yksi henkilö, joten sain kärrättyä vaunut pyörätuolipaikalle. Lapsi oli unessa jo ennen kuin sain itse istahdettua alas. 

Ihana serkkuni oli Elisen pikkuserkun kanssa asemalla vastassa. Kirppistelyn ja Rossossa syönnin jälkeen tepastelimme isovanhemmillemme kahvittelemaan. Lapset pääsivät leikkimään, me maistamaan mummon banaanikakkua ja saimmepa vielä kyydin takaisin Lahteen.

 Reissuvaatteiksi valikoituikin ihanat uudet Lindexin pökät sekä pipo+ Pomp de Luxin neuletakki

(Heh, Serkkupoika on siis Eliseä 3 kuukautta vanhempi! Olivat lähes saman kokoisia, että on tainnut meidän lapsi ollut ruoka-aikaan kotona)

Jos täältä löytyy enemmän junalla kulkevia ihmisiä: Onko se yleistäkin, että junaan mentäessä on rappuset? Ei siinä olla kyllä yhtään ajateltu pyörätuolilla kulkevia tai meitä vaunujen kanssa matkaavia. Avuliaita ihmisiä on paljon, mutta eihän sitä voi vain olettaa että aina löytyy joku nostamaan.




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti