tiistai 26. huhtikuuta 2016

Eksytkö äitiyteen?

Kadottaako tuore äiti itsensä lapsen synnyttyä? Jo raskaus muokkaa omaa asennoitumista elämään ja viimeistään se hetki kun kuulet vastasyntyneesi ensimmäiset rääkäisyt ja saat hänet käsivarsillesi muuttaa kaiken. Siitä eteenpäin olet äiti. Lasit joiden läpi olet tuijotellut maailman menoa sirpaloituu. "Minähän en sitten muutu", saatoit vannoa. Turha luulo.
Vauvakupla pitää sinut eristyksissä muusta maailmasta. Puhelimesi muisti täyttyy vauvakuvista. Muistatko milloin viimeksi pesit hiuksesi? Pikku hiljaa joudut kuitenki rakentamaan uudelleen sen oman minä-kuvasi. Lapset kasvaa (liian nopeasti) ja rupeavat etsimään sitä omaa tietään. Saatat yrittää pitää kiinni liian kovaa. "Kyllä lapsi tarvitsee äitiään." Totta kai tarvitsee, mutta tarvitseekohan äiti lastaan vielä enemmän.

Sinulle aikaisemmin tärkeät ihmiset saattavat tuntua kaukaisilta. Tuntuu ettei teillä vaan ole enää niin paljon puhuttavaa. Aikaisemmat arvot sekä mielenkiinnonkohteesi ovat muuttuneet. Eikö teillä ole enää mitään yhteistä? Löydät uutta seuraa muiden lasten vanhemmista, joiden kanssa näyttelette kilpaa kuvia rakkaista pienokaisistanne ja kiertelette lastenvaatekauppoja. Kuinka yleistä onkaan, että itselleen ei tule ostettua enää juuri mitään.

Välillä on tervettä äidinkin puhua pelkästään itsestään. Ostaa ehkä ne niin hienot, hieman liian kalliit kengät. Käydä ulkona. Hengittää ja antaa lapsen hengittää. Ei kokea kateutta jos lapsi viihtyy mumminkin sylissä. Palata ehkä siihen vanhaan harrastukseen missä kävit ennen raskautta tai jos se tuntuu liian vieraalta ja kaukaiselta etsiä se uusi oma juttu. Muistaa, että vaikka sen lapsen syntymän jälkeen oletkin ja tulet aina olemaan äiti, olet myös sinä. Ehkä jonkun puoliso, ystävä tai työkaveri. Ihan oikea ihminen.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti